Jeps, neljän tunnin pelaamisen jälkeen, väliraportti:
Yleiset kommentit:
Pelin alku on todella pitkä. taitaa olla jotain puolen tunnin luokkaa, että pääsee pelaamaan noinniinkuin ihan oikeasti. Alussa lähinnä avataan juoni eteen samantien (vaikkakin käänteitä lienee luvassa matkan varrella). Pelin alussa tosiaan tutustutaan juoneen, harjoitellaan kontrolleja ja käydään aavistuksen läpi Altairin historiaa.
Peli on kaukana mistään Oblivionin kaltaisesta vapaudesta, ympäristö pitkältikin on staattista. Vapauskin on rajoitettua; kaupungeissa vain osa on tutkailtavissa alussa ja nähtävästi nämä kaupungin 'kielletyt' osat aukeaa pelin edetessä. Kaupunkien välillä kirmataan hevosen kanssa valmiita teitä pitkin minkä varsillä on kyllä pieniä kyliä jne, mutta itsessään vapaata maastoa ei ole. Kaupungit on VALTAVIA, joten ihan alussakin avattua osaakaan ei tule tutkittua kovinkaan tarkasti.
Erilaista tekemistä pelissä ei loppujen lopuksi taida kauheasti olla, vaan toimenpiteet on lähinnä tappamista, vakoilua, näpistystä ja tietojen puristamista. Niin ja lempipuuhaani kansalaisten pelastamista ilkeiltä kiusaajavartioilta. (hehe, ja tietenkin saarnaajia jotka puhuu suurehkolle yleisölle on hauska salamurhata, niiden saarnaus ärsyttää melko paljon. Se kun kuuluu liian pitkälle
)
Kontrollit oli jo alussa ihan ok hallussa, mutta en saanut ukkoa menemään niin nätisti apinan tavoin kun netissä julkaistuissa videioissa, mutta muutaman tunnin kuluttua alkoi kyllä mullakin äijä lentämään jo aika komeasti kattojen harjoilla. Tämä on todella hauskaa! Samoiten taistelukontrollitkin tuodaan mukaan pala kerrallaan Altairin kehityksen edistyessä, joten niitä ehtii harjoitella vaikkakin aika helppoja ne tuntuu olevan muutenkin.
Taistelut itsessään on kaukana realistisuudesta, neljä vihulaista on piirittänyt Altairin ja ne tuppaa tulemaan kuitenkin yksi kerrallaan joten mistään kovin vaikeasta actionista ei ole kyse. Pirun hauskaa se kuitenkin on, vaikka hiukan vaikeustasoa olisin kyllä toivonut tähän.. Vaikeustasosta vielä sen verran että nuo sotilaat on muutenkin melko käsittämättömän pöllöjä. Jos on kaksi sotilasta viiden metrin päässä toisistaan, niin melko todennäköisesti saat toisen niistä salamurhattua ettei toinen vartija huomaa muuta kuin sen, että kaveri kaatui maahan ja menee ihmettelemään siihen, että kukas tämän meni tappamaan.
Grafiikka on juuri niin nättiä kun odotinkin. Piirtää pitkälle, kaupungit on täynnä ihmisiä ja kaupungit tuntuu hyvin 'eläviltä'. On kerjäläisiä (välillä jopa aika ärsyttäviä, tulee siihen reitin eteen pysäyttäen sinut, pitäisi assassinoida moiset perkele), slummeja, rikkaiden alueita, kauppapaikkoja jne.
Ihmiset myös reagoivat melko hienosti kaikkeen tekemiseesi. Muutama esimerkki:
Mukiloin yhtä ukkoa pimeällä sivukujalla ja kansalaisia ilmestyi siihen sivukujan päähän ihmettelemään mitä siellä oikein tapahtuu.
oli melko hauskaa ku olin rutistellut ukon ja aloin palata kadulle ku siinä oli 5 ihmistä katsomassa että mitä perkelettä kohautteli olkapäitään.
Samoiten katolla oli vartija jonka hetken mielijohteesta päätin 'assassinoida'. Hiivin hänen taakseen ja heitin alas. Katselin ku ukko tippu- kuinkas muuten kun väkijoukon keskelle. Tuossa sattui olemaan aika tungos. Ihmiset alkoi hulluna kirkumaan ja juoksemaan paikalta, muutamassa sekunnissa sotilaan tippumisalueen lähimaasto oli tyhjä ihmisistä.. Hetken kuluttua tuli sitten muita sotilaita ihmettelmään, että mitä täällä on tapahtunut.
+ Kontrollit - kun oppii niin mm. katoilla 'lentäminen' on todella hauskaa ja näyttävää
+ Grafiikka
+ Juoni
+ Kaupungit
+ Kaupunkilaiset
- Juoni (juu tiedän että tämä on tuossa plussissakin)
- Kaupunkien välinen maasto
- Tekoäly
- Kaupunkien välinen maasto ei ole vapaata (ei tämä nyt toisaalta niin minua haittaakkaan)
- Ei kamalastikaan paljon erilaista tekemistä, vaan aika itseään toistavia tehtäviä
Vaikka plussia ja miinuksia on yhtä paljon, niin nuo plussat painavat niiiin paljon että ihan huippupelistä puhutaan nyt.